 Katsotuimmat - Evakkojen muistomerkit
|
TARVASJOKI79 katseluaHämeen Härkätien varrella oli vuoteen 2015 asti Tarvasjoen kunta, joka ajautui sotekustannusten takia pakkoliitokseen Liedon kanssa. Maisemat ovat niin agraarisia, että on vaikea uskoa Turun olevan vain reilun 30 kilometrin päässä. Asukkaita oli itsenäisen kunnan alueella parituhatta. 'Tarvas' muuten tarkoittaa metsäkaurista, joka kunnan vaakunassa nousee joesta.
Tarvasjoki oli yksi niistä pitäjistä, joihin saapui Kuolemajärveltä pois passitettuja. 40-luvun lopun väestötilastoista voi päätellä tulijoiden määräksi 300-400. On luontevaa olettaa, että suuri osa tulijoista oli maanviljelijöitä, koska suurempaa teollisuutta ei alueella ollut. Siirtoväki paljasti muistomerkkinsä rajan taakse haudatuille vuonna 1959. Se on aivan vuonna 1779 valmistuneen kirkon vieressä. Tyylikkäästi patinoituneeseen kiveen on kilkuteltu tuttu teksti:
"Karjalan multahan jäivät rakkaaseen/ sukupolvet töineen ja toiveineen/ mut uskon, ristin ja kanteleen/ he lahjaksi jättivät lapsilleen."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KOUVOLA78 katseluaNykyään Kouvola on maantieteellisesti mahtava – Luxemburgia suurempi – kaupunki, johon vuoden 2009 alussa sulautuivat Anjalankoski (varhemmin Anjalan ja Sippolan liitosta syntynyt), Kuusankoski, Elimäki, Jaala sekä vanha emopitäjä Valkeala.
Sotien jälkeen se oli jotain aivan muuta – 10000 asukkaan kauppala, joka tuon hallintomuodon mukaisesti keskittyi kauppaan ja liikenteeseen. Liittyihän sen syntykin (v.1922) Kymintehtaan yhteyksien hoitamiseen rautateitse, sekä koskivoiman luomiseen ja ylläpitoon.
Jälleenrakennusaika tarvitsi hallintoa ja työväkeä. Siirtoväkeä tuli Kouvolaan luultavasti hyvinkin monesta paikasta, mutta säkkijärveläiset näyttävät olleen runsaslukuisin ryhmä. Vuoden 1948 väestötilasto kertoo tulijoiden määräksi "16-36%" väkiluvusta, mikä numeroina merkitsee 1600-3600. Totuus on luultavasti lähempänä tuon haarukan alareunaa.
Kun siirtoväki oli asettunut aloilleen, tuli aika paljastaa muistokivi rajan taakse haudatuille. Paikaksi valikoitui Vanha hautausmaa ja ajankohdaksi v. 1953. Massiivisen veistoksen raamatunsitaatti kuuluu näin: "Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LOVIISA78 katseluaRuotsin ja Venäjän väliset vihollisuudet siirtelivät valtakuntien rajaa toistuvasti. Turun rauhassa v. 1743 raja siirtyi Kymijoen länsihaaraan, mistä seurasi Haminan menetys. Meripuolustus vaati uuden kaupungin perustamista. Hetken aikaa Degerbynä tunnettu paikka nimettiin Loviisaksi kuninkaan puolison kunniaksi v. 1752.
Uusimman ajan kuntaliitokset ovat laajentaneet Loviisaa Pernajan, Liljendalin ja Ruotsinpyhtään suuntaan. Asukasluku on nykyisellään n. 17000.
Sotien jälkeen tämän idyllisen pikkukaupungin 4400 asukkaasta kolme neljäsosaa puhui ruotsia, eikä se siten kuulunut siirtoväen asutussuunnitelmaan. Siellä oli kuitenkin satama ja jonkunlaista teollisuutta, ja sinne hakeutui omin päin arviolta parisataa evakkoa, arvatenkin joka puolelta Karjalaa. Rannikkopaikkana se veti varmasti puoleensa esim. koivistolaisia.
Wikipedia ei tiennyt Loviisan uudelle hautuumaalle pystytetystä evakkojen muistokivestä, vaan tieto tuli paikalliselta karjalaseuralta. Veistos paljastettiin vasta v. 1980. Sen loihti silloinen kaupunginarkkitehti Elmar Badermann, joka näyttää olleen suuri persoona. Hän mm. esti eräiden historiallisesti arvokkaiden puutalojen purkamisen, ärsyttäen sillä paikallisia mahtimiehiä.
Muistomerkki on tyyliltään hieman militäärinen, mutta näkemistäni ehdottomasti hienoimmasta päästä. Laatassa on teksti: "Karjalaan jääneiden vainajien muistolle – Loviisan seudun karjalaiset 1980".
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KUHMOINEN76 katseluaPäijänteen pohjoisosassa, tuon suuren järven länsirannalla on Kuhmoinen, joka vuoden 2021 alusta vaihtoi maakuntaa Keski-Suomesta Pirkanmaahan.
Luovutettu Karjala-sivuston pitäjäliite tietää kertoa, että Kuhmoisiin asettui viitisensataa valkjärveläistä. He ottivat 1960-luvun alkupuolella asiakseen muistokiven pystyttämisen. Tämä kirkon viereiseen rinteeseen sijoittuva kivi on harvinaisen koskettava, eikä vähiten luonnollisen miljöönsä takia. Minun on helppo nähdä siinä mummoni ja isäni, joka oli viimeisen evakkomatkan alkaessa 9-vuotias.
"Karjalan kumpujen kätköissä nukkuvien muistolle."
Matalaan sivukiveen on nakuteltu teksti:
"Kuhmoisten karjalaiset pystyttivät 1963 tämän muistomerkin muistoksi jälkipolville."
Harmillista, ettei teoksen veistäjä selvinnyt. Kuka ikinä hän onkin, hänen kädenjälkensä koskettaa katsojaa.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
YLÖJÄRVI65 katseluaEnsin lainaus Ylöjärven muisti -sivustolta.
"Mikkolan Miina tuli meille ja sanoi, että karjalaisemäntä toi karjalanpiirakoita, mutta en minä niin nälkäinen ole, että pelkkää perunaa ja leipää syön, soosia siinä kanssa tarvitaan. Minä vein kutulle, mutta ei syönyt kuttukaan."
Kun siirtoväki saapui tänne – enimmäkseen Kaukolasta – oli Ylöjärven asukasluku noin viisituhatta. Tilastoista päätellen tulijoita oli viitisensataa. Karjalanpiiraskin rupesi hämäläisille maistumaan, ja yhteiselo sujumaan. Karjalaseura näyttää toimivan aktiivisesti. Tietoverkko ei osannut kertoa, milloin kuvan muistomerkki paljastettiin, mutta tyylistä päätellen se on tapahtunut 50-luvulla.
Vuonna 1986 paljastettiin kirkkopuistoon toinen teos – Karjalaisten raivaajien ja rakentajien muistoksi. Harmillista kyllä, en löytänyt sitä, vaikka kiertelin aluetta melkein tunnin. Risuja seurakunnalle, joka ei ole merkinnyt sitä opaskarttaan. Edessä on siis uusi kuvausmatka.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
|
|
|
|
|
Etusivu
Rekisteröidy
Kirjaudu
Albumilista
Uusimmat lisäykset
Uusimmat kommentit
Suosituimmat
Omat suosikit
Haku