 Katsotuimmat - Evakkojen muistomerkit
|
TARVASJOKI604 katseluaHämeen Härkätien varrella oli vuoteen 2015 asti Tarvasjoen kunta, joka ajautui sotekustannusten takia pakkoliitokseen Liedon kanssa. Maisemat ovat niin agraarisia, että on vaikea uskoa Turun olevan vain reilun 30 kilometrin päässä. Asukkaita oli itsenäisen kunnan alueella parituhatta. 'Tarvas' muuten tarkoittaa metsäkaurista, joka kunnan vaakunassa nousee joesta.
Tarvasjoki oli yksi niistä pitäjistä, joihin saapui Kuolemajärveltä pois passitettuja. 40-luvun lopun väestötilastoista voi päätellä tulijoiden määräksi 300-400. On luontevaa olettaa, että suuri osa tulijoista oli maanviljelijöitä, koska suurempaa teollisuutta ei alueella ollut. Siirtoväki paljasti muistomerkkinsä rajan taakse haudatuille vuonna 1959. Se on aivan vuonna 1779 valmistuneen kirkon vieressä. Tyylikkäästi patinoituneeseen kiveen on kilkuteltu tuttu teksti:
"Karjalan multahan jäivät rakkaaseen/ sukupolvet töineen ja toiveineen/ mut uskon, ristin ja kanteleen/ he lahjaksi jättivät lapsilleen."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LIETO604 katseluaVarsinaissuomalainen Lieto otti jatkosodan jälkeen vastaan lähes tuhat evakkoa. Kun kunnan asukasluku oli tuolloin nelisentuhatta, oli siirtoväen osuus huomattava. Sijoitussuunnitelmassa tänne osoitettiin Johanneksesta lähteneitä.
Heidän vuonna 1954 paljastamansa muistomerkki on vanhan kivikirkon seinustalla, mutta kun menin kuvaamaan sitä kesällä 2019, ei sitä noin vain löytynytkään. Piti kaivaa esille läppäri ja Wikipedia, jonka artikkelikuvan avulla paikka paljastui.
Kyynelpisara sopii kuvaamaan menetyksen tuottamaa surua. Kasvusto oli kuitenkin niin runsas että sitä pitäisi vähän harventaa, ettei muistopaaden viesti kokonaan häviä. Ilmoitin asiasta seurakunnalle.
Teksti on perinteinen:
KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOLLE
Liedon karjalaiset
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LAHTI602 katseluaSiirtoväen uusista asuinsijoista merkittävimpiin kuului Lahti, jonka vetovoimaisuus alkoi jo talvisodan aikana. Tarina kertoo kaupunginjohtaja Uuno Takista, joka oli rautatieasemalla taivutellut evakkoja jäämään paikkakunnalle. Kuutisentuhatta tarttui tarjoukseen.
Jatkosodan loputtua Lahden vetovoima sen kuin kasvoi. Kaupungin asukasluku nousi kymmenessä vuodessa (1940-50) melkein seitsemällätoistatuhannella, lukuun 45000. Evakkojen osuudeksi tuosta kasvusta arvioidaan kymmenentuhatta. Viipurin ja sen maalaiskunnan lisäksi tuli siirtoväkeä Käkisalmesta, Sortavalasta, Sortavalan maalaiskunnasta, Terijoelta, Kivennavalta, Koivistosta, Äyräpäästä, Vahvialasta ja Salmista.
Varsinkin viipurilaiset yritykset ja yhteisöt kotiutuivat Lahteen. Syntyi hyvän kierre — koska paikkakunta oli valmiiksi evakkomyönteinen, monet Karjalasta muuallepäin Suomea tulleet hakeutuivat sinne työn perässä. Kaupungin kulttuurielämää rikastivat Viipurin musiikkiopisto ja taidemuseot. Urheilun puolella Viipurin Reipas pelasi nimellään vuoteen 1962 asti.
Yksi syy Lahden onnistumiseen lienee se, että uudehkona kaupunkina sillä ei ollut satavuotisia juuria ja perinteitä, joihin tulokkaat olisivat törmänneet. Hollolasta itsenäistyneenä "käenpoikana" Lahti oli nuorekas ja kasvuhakuinen.
Ristinkirkon puistoon paljastettiin kotiseudulle haudattuja kunnioittava muistomerkki v. 1953.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KOUVOLA590 katseluaNykyään Kouvola on maantieteellisesti mahtava — Luxemburgia suurempi — kaupunki, johon vuoden 2009 alussa sulautuivat Anjalankoski (varhemmin Anjalan ja Sippolan liitosta syntynyt), Kuusankoski, Elimäki, Jaala sekä vanha emopitäjä Valkeala.
Sotien jälkeen se oli jotain aivan muuta — 10000 asukkaan kauppala, joka tuon hallintomuodon mukaisesti keskittyi kauppaan ja liikenteeseen. Liittyihän sen syntykin (v.1922) Kymintehtaan yhteyksien hoitamiseen rautateitse, sekä koskivoiman luomiseen ja ylläpitoon.
Jälleenrakennusaika tarvitsi hallintoa ja työväkeä. Siirtoväkeä tuli Kouvolaan luultavasti hyvinkin monesta paikasta, mutta säkkijärveläiset näyttävät olleen runsaslukuisin ryhmä. Vuoden 1948 väestötilasto kertoo tulijoiden määräksi "16-36%" väkiluvusta, mikä numeroina merkitsee 1600-3600. Totuus on luultavasti lähempänä tuon haarukan alareunaa.
Kun siirtoväki oli asettunut aloilleen, tuli aika paljastaa muistokivi rajan taakse haudatuille. Paikaksi valikoitui Vanha hautausmaa ja ajankohdaksi v. 1953. Massiivisen veistoksen raamatunsitaatti kuuluu näin: "Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KUHMOINEN551 katseluaPäijänteen pohjoisosassa, tuon suuren järven länsirannalla on Kuhmoinen, joka vuoden 2021 alusta vaihtoi maakuntaa Keski-Suomesta Pirkanmaahan.
Luovutettu Karjala-sivuston pitäjäliite tietää kertoa, että Kuhmoisiin asettui viitisensataa valkjärveläistä. He ottivat 1960-luvun alkupuolella asiakseen muistokiven pystyttämisen. Tämä kirkon viereiseen rinteeseen sijoittuva kivi on harvinaisen koskettava, eikä vähiten luonnollisen miljöönsä takia. Minun on helppo nähdä siinä mummoni ja isäni, joka oli viimeisen evakkomatkan alkaessa 9-vuotias.
"Karjalan kumpujen kätköissä nukkuvien muistolle."
Matalaan sivukiveen on nakuteltu teksti:
"Kuhmoisten karjalaiset pystyttivät 1963 tämän muistomerkin muistoksi jälkipolville."
Harmillista, ettei teoksen veistäjä selvinnyt. Kuka ikinä hän onkin, hänen kädenjälkensä koskettaa katsojaa.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
|
|
|
|
|
Etusivu
Rekisteröidy
Kirjaudu
Albumilista
Uusimmat lisäykset
Uusimmat kommentit
Suosituimmat
Omat suosikit
Haku