Katsotuimmat - Mummon, ukon ja minun kuvat luovutetusta Karjalasta

Etusivu > User galleries

Katsotuimmat - User galleries

VESTANFJÃ„RD591 katseluaKun rupesin kuvaamaan näitä muistomerkkejä, oletin ettei niitä ole ruotsinkielisellä alueella.
Ilokseni olin väärässä. Kristiinankaupunki, Porvoo ja Loviisa ovat esimerkkejä paikoista, joissa on kuin onkin evakkojen muistokivi. Ehkä suurin yllätys tällä saralla on kuitenkin ollut Kemiönsaarella sijaitseva Vestanfjärd (nimi vuoteen 1972 asti — sen jälkeen Västanfjärd). Vuonna 1952 tämän kunnan 1500 asukkaasta oli suomenkielisiä vaivaiset 8%. Kun kunnan itsenäinen taival päättyi v. 2009 koko Kemiönsaaren sulautumiseen yhdeksi kunnaksi, oli asukkaita enää 790.

Paikkakunnan tunnetuin persoona lienee taannoinen ministeri Jan-Erik Enestam, ja moni meistä on haarukoinut voileivälleen Vestan silliä, joka on täältä peräisin.

Tänne Kemiönsaaren etelärannallekin tuli siirtoväkeä. On hyvä muistaa, että Karjalassakin osattiin ruotsia. Tiedonmurusista päätellen kalastajia ja metsätyöväkeä, koska sahoja oli kaikkialla. Teollisuutta
alueella ei paljon ollut, eikä metsävaltainen seutu elätä suurta joukkoa maanviljelijöitäkään.

Västanfjärdin uudella hautuumalla on tämän kirjoituksen varsinainen aihe — karjalaisia muistava kivi, kaikin puolin ainutlaatuinen. Siinä ei ole vaakunaa, eikä se ole evakkojen pystyttämä. Koko teksti on tässä:
"Tämän muistomerkin pystytti kodeistaan vuosina 1939-44 pakkosiirrettyjen ja täällä haudattujen karjalaisten muistoksi

KUKKARAHASTO."
"Denna vård restes til minne av under åren 1939-44 från sina hem evakuerade karelare som arö här begravade. BLOMSTERFONDEN."
Tämä kukkarahaston hoivissa ovat saaren sankarihaudat ja kaikkinaiset muut muistomerkit. Saaren toinen karjalaiskivihän on Kemiön keskuskirkon vierellä.

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen

SAVITAIPALE591 katseluaSavitaipale teki vaikutuksen. Etelä-Karjala on kaunista aluetta ja kunnan kirkko — Josef Stenbäckin piirtämä — on hieno. Se toimikin talvisodan aikana evakuoitujen tuomiokirkkona. Myös Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli, piispa, lääninhallitus ja hovioikeus siirtyivät tänne.

Savitaipale kuului sotien aikaan ja niiden jälkeen Kuopion lääniin.
Vuonna 1951 asukasluku oli 7500, josta se on sittemmin pudonnut puoleen. Väkimäärän väheneminen näkyy tiettynä väljyytenä. Tänne mahtuisi enemmänkin asukkaita. Keskusta ei kuitenkaan näytä mitenkään rapistuneelta. Ollaan Lappeenrannan työssäkäyntialueella. Kunta on satsannut luontomatkailuun ja Partakosken kautta myös veneilyyn.

Siirtoväen sijoitussuunnitelmassa Savitaipaleelle asutettiin säkkijärveläisiä, tarkemmin sanottuna Ylä-Hämeen, Lahtialan ja Santajoen kylien asukkaita. Olkkolan kartanolta lunastettiin maata 140 hehtaaria. Tulokkaita ei näytä olleen kovin paljon, koska vuoden 1948 väestötilaston mukaan heidän osuutensa kuntalaisista oli vain 3-7%. Numeroiksi muutettuna tämä olisi n. 200-400.

Savitaipaleen Siirtokarjalaiset r.y. paljasti muistokiven kirkon vierelle vuonna 1959. Sen teksti niin kulunut niin vaikeaselkoiseksi, että sitä pitäisi selventää:
"Poveen kauniin Karjalan maan/ jäivät rakkaat rajojen taa/ muistojen kannel helkähtää/ kaikesta Luojaa kiittämään."

Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen