 Katsotuimmat - User galleries
|
JALASJÄRVI3 katseluaItsenäinen Jalasjärvi tunnettiin eteläisen Pohjanmaan porttina. Vuonna 2016 kävi ilmi, että paikallinen aikuiskoulutuskeskus oli saanut valtionapua väärin perustein. Valtio karhusi kunnalta 35 miljoonaa, mistä se ei selvinnyt. Edessä oli liitos Kurikan kanssa. Voi vain kuvitella, kuinka paljon tämä ylpeitä jalasjärveläisiä harmitti.
Syvästi isänmaallisen seudun sotilaita kaatui sodassa paljon. Sankarihaudoissa lepää 444 vainajaa.
Sotien päätyttyä Jalasjärvellä oli noin 13000 asukasta. Joukkoon liittyi pääasiassa lumivaaralaisia, joiden määräksi voi tilastoista arvioida 400-500. Maatalous oli kunnan pääelinkeino, joten peltoa oli. Tietoa siitä, paljonko evakkoväkeä muutti myöhemmin muualle, ei ole.
Aikakirjoista ei selviä, milloin siirtoväki paljasti muistomerkkinsä kirkon vierelle. Tyylistä ja haalistuneesta ulkoasusta voi päätellä, että 50-luvulla, ehkä sen alkupuolella.
Karjalaan jääneiden vainajien muistolle
Jalasjärven karjalaiset
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LAMMI3 katseluaKun Lammia kiertelee, ei maisemista näy sellaista ankeutta tai köyhyyttä, josta voisi päätellä että tämän vanhan pitäjän oli pakko liittyä Hämeenlinnaan vuonna 2009. Keskusta on vähän tylsällä tavalla moderni. Vanhaa talokantaa löytyy heti kun poistuu matalien tasakattorakennusten alueelta. Nykyinen Lammin pitäjä on hyvällä paikalla Tampere-Lahti-tien varrella ja se tunnetaan Evon biologisesta tutkimusasemasta. Hieno kivikirkko on nykytiedon mukaan rakennettu 1500-luvun alussa. Se vahingoittui kansalaissodan aikana, mutta onneksi korjattiin.
Karjalaisten tuloa Lammille oli hiukan vaikea jäljittää. Aiheesta on tehty tutkielma, mutta verkosta sitä ei löytynyt. Väestötilastoista päätellen tulijoita olisi ollut 700-800. Tiedossa on, että heitä tuli Äyräpäästä ja Kivennavalta. Jälkimmäiset näyttävät olevan edelleen aktiivisia, ja olihan heitä enemmän kuin monen pienen kunnan asukkaita. Vuonna 1954 evakkoväki paljasti Veikko Leppäsen veistämän reliefimuistomerkin kirkon vierelle. Leppäsen töitä on Kanta-Hämeessä enemmänkin, ja niihin palataan vielä. Tällä sivustolla aiemmin esitelty Toijalan muistomerkki on hänen tekemänsä.
Kiven alaosaan on kilkuteltu teksti: Karjalaan jääneiden vainajain muistoksi Lammin karjalaiset 1954.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KIIKALA2 katseluaSaloon v. 2009 liitetyn Kiikalan historia palautuu kauas keskiajalle. Se on aina ollut vaurasta maanviljelysseutua, mutta myös pitkään toiminut Johannislundin lasitehdas toi sinne työtä. Väestökato kuitenkin kuihdutti sitä niin, että sotienjälkeisen ajan neljästätuhannesta asukkaasta oltiin kuntaliitoksen aikoihin tultu alle kahteentuhanteen.
Kiikalan asutettiin kanneljärveläisiä, mutta löytyy myös maininta Uudeltakirkolta saapuneista. Tilastoista voi tulijoiden määräksi arvioida 400-450. He paljastivat tämän näyttävän muistokiven vanhan kirkon vierelle v. 1957.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LUHANKA2 katseluaPäijänteen itärannalla, Jyväskylästä etelään sijaitsee Luhanka, joka on 700 asukkaansa voimin koko Manner-Suomen vähäväkisin kunta. Se pärjäilee mökkikansan maksamilla kiinteistöveroilla ihan mukavasti, eikä ole aikeissa liittyä esim. Sysmään, josta se aikanaan irtaantui. Vietin siellä kaksi yötä, ja voin sanoa nauttineeni seudun rauhallisuudesta.
Sotien jälkeen Luhankaan osoitettiin vuoksenrantalaisia. Tilaistoista voi heidän määräkseen arvioida 200-250. Maanviljelys ja kalastus olivat tulokkaiden tärkeimmät tulonlähteet. Vuonna 1966 he paljastivat erikoisen hienon muistomerkin Josef Stenbäckin piirtämän valtavan kirkon vierelle. Kiven veistäjää ei tietoverkko kertonut, joten tieto otetaan ilolla vastaan. Kivi on vinossa, joten kuvassa ei ole teknistä vikaa. Psalmista otettu teksti riipaisee.
"Syvyydestä minä huudan sinua Herra."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
SAVITAIPALE1 katseluaSavitaipale teki vaikutuksen. Etelä-Karjala on kaunista aluetta ja kunnan kirkko – Josef Stenbäckin piirtämä – on hieno. Se toimikin talvisodan aikana evakuoitujen tuomiokirkkona. Myös Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli, piispa, lääninhallitus ja hovioikeus siirtyivät tänne.
Savitaipale kuului sotien aikaan ja niiden jälkeen Kuopion lääniin.
Vuonna 1951 asukasluku oli 7500, josta se on sittemmin pudonnut puoleen. Väkimäärän väheneminen näkyy tiettynä väljyytenä. Tänne mahtuisi enemmänkin asukkaita. Keskusta ei kuitenkaan näytä mitenkään rapistuneelta. Ollaan Lappeenrannan työssäkäyntialueella. Kunta on satsannut luontomatkailuun ja Partakosken kautta myös veneilyyn.
Siirtoväen sijoitussuunnitelmassa Savitaipaleelle asutettiin säkkijärveläisiä, tarkemmin sanottuna Ylä-Hämeen, Lahtialan ja Santajoen kylien asukkaita. Olkkolan kartanolta lunastettiin maata 140 hehtaaria. Tulokkaita ei näytä olleen kovin paljon, koska vuoden 1948 väestötilaston mukaan heidän osuutensa kuntalaisista oli vain 3-7%. Numeroiksi muutettuna tämä olisi n. 200-400.
Savitaipaleen Siirtokarjalaiset r.y. paljasti muistokiven kirkon vierelle vuonna 1959. Sen teksti niin kulunut niin vaikeaselkoiseksi, että sitä pitäisi selventää:
"Poveen kauniin Karjalan maan/ jäivät rakkaat rajojen taa/ muistojen kannel helkähtää/ kaikesta Luojaa kiittämään."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
TARVASJOKI1 katseluaHämeen Härkätien varrella oli vuoteen 2015 asti Tarvasjoen kunta, joka ajautui sotekustannusten takia pakkoliitokseen Liedon kanssa. Maisemat ovat niin agraarisia, että on vaikea uskoa Turun olevan vain reilun 30 kilometrin päässä. Asukkaita oli itsenäisen kunnan alueella parituhatta. 'Tarvas' muuten tarkoittaa metsäkaurista, joka kunnan vaakunassa nousee joesta.
Tarvasjoki oli yksi niistä pitäjistä, joihin saapui Kuolemajärveltä pois passitettuja. 40-luvun lopun väestötilastoista voi päätellä tulijoiden määräksi 300-400. On luontevaa olettaa, että suuri osa tulijoista oli maanviljelijöitä, koska suurempaa teollisuutta ei alueella ollut. Siirtoväki paljasti muistomerkkinsä rajan taakse haudatuille vuonna 1959. Se on aivan vuonna 1779 valmistuneen kirkon vieressä. Tyylikkäästi patinoituneeseen kiveen on kilkuteltu tuttu teksti:
"Karjalan multahan jäivät rakkaaseen/ sukupolvet töineen ja toiveineen/ mut uskon, ristin ja kanteleen/ he lahjaksi jättivät lapsilleen."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LOVIISA1 katseluaRuotsin ja Venäjän väliset vihollisuudet siirtelivät valtakuntien rajaa toistuvasti. Turun rauhassa v. 1743 raja siirtyi Kymijoen länsihaaraan, mistä seurasi Haminan menetys. Meripuolustus vaati uuden kaupungin perustamista. Hetken aikaa Degerbynä tunnettu paikka nimettiin Loviisaksi kuninkaan puolison kunniaksi v. 1752.
Uusimman ajan kuntaliitokset ovat laajentaneet Loviisaa Pernajan, Liljendalin ja Ruotsinpyhtään suuntaan. Asukasluku on nykyisellään n. 17000.
Sotien jälkeen tämän idyllisen pikkukaupungin 4400 asukkaasta kolme neljäsosaa puhui ruotsia, eikä se siten kuulunut siirtoväen asutussuunnitelmaan. Siellä oli kuitenkin satama ja jonkunlaista teollisuutta, ja sinne hakeutui omin päin arviolta parisataa evakkoa, arvatenkin joka puolelta Karjalaa. Rannikkopaikkana se veti varmasti puoleensa esim. koivistolaisia.
Wikipedia ei tiennyt Loviisan uudelle hautuumaalle pystytetystä evakkojen muistokivestä, vaan tieto tuli paikalliselta karjalaseuralta. Veistos paljastettiin vasta v. 1980. Sen loihti silloinen kaupunginarkkitehti Elmar Badermann, joka näyttää olleen suuri persoona. Hän mm. esti eräiden historiallisesti arvokkaiden puutalojen purkamisen, ärsyttäen sillä paikallisia mahtimiehiä.
Muistomerkki on tyyliltään hieman militäärinen, mutta näkemistäni ehdottomasti hienoimmasta päästä. Laatassa on teksti: "Karjalaan jääneiden vainajien muistolle – Loviisan seudun karjalaiset 1980".
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
|
| 2599 tiedostoa 217 sivulla |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
217 |
|
Etusivu
Rekisteröidy
Kirjaudu
Albumilista
Uusimmat lisäykset
Uusimmat kommentit
Suosituimmat
Omat suosikit
Haku