 Katsotuimmat - User galleries
|
MYNÄMÄKI 24 katseluaVanhan Vakka-Suomen eteläosassa sijaitseva Mynämäki on ikivanhaa kulttuuriseutua. Maatalouden lisäksi siellä on ollut myös teollisuutta, mm. maamme ensimmäinen auto rakennettiin siellä.
Paikkakunnan nimi on kielitieteilijöille mysteeri.
Sotien loputtua silloiseen viidentuhannen asukkaan kuntaan saapui metsäpirttiläisiä – tilastoista päätellen 400-500. Karjalaseura perustettiin kesällä 1946. Vakka-Suomen sanomat uutisoi 75-vuotisjuhlista, kertoen että jäsenmäärä on pysynyt pitkään vakiona, ja että toiminta on vilkasta. Vuonna 2017 seuran työryhmä paljasti kunnan keskustassa Evakkokiven, joka täytyy käydä erikseen kuvaamassa.
Vanhempi muistokivi on hieno uniikkiteos. Jussi Vikainen kilkutteli sen v. 1956.
TÄÄL OOTTE VAIK ONKIN HAUTA SIELLÄ
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KIIKALA24 katseluaSaloon v. 2009 liitetyn Kiikalan historia palautuu kauas keskiajalle. Se on aina ollut vaurasta maanviljelysseutua, mutta myös pitkään toiminut Johannislundin lasitehdas toi sinne työtä. Väestökato kuitenkin kuihdutti sitä niin, että sotienjälkeisen ajan neljästätuhannesta asukkaasta oltiin kuntaliitoksen aikoihin tultu alle kahteentuhanteen.
Kiikalan asutettiin kanneljärveläisiä, mutta löytyy myös maininta Uudeltakirkolta saapuneista. Tilastoista voi tulijoiden määräksi arvioida 400-450. He paljastivat tämän näyttävän muistokiven vanhan kirkon vierelle v. 1957.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KOUVOLA24 katseluaNykyään Kouvola on maantieteellisesti mahtava – Luxemburgia suurempi – kaupunki, johon vuoden 2009 alussa sulautuivat Anjalankoski (varhemmin Anjalan ja Sippolan liitosta syntynyt), Kuusankoski, Elimäki, Jaala sekä vanha emopitäjä Valkeala.
Sotien jälkeen se oli jotain aivan muuta – 10000 asukkaan kauppala, joka tuon hallintomuodon mukaisesti keskittyi kauppaan ja liikenteeseen. Liittyihän sen syntykin (v.1922) Kymintehtaan yhteyksien hoitamiseen rautateitse, sekä koskivoiman luomiseen ja ylläpitoon.
Jälleenrakennusaika tarvitsi hallintoa ja työväkeä. Siirtoväkeä tuli Kouvolaan luultavasti hyvinkin monesta paikasta, mutta säkkijärveläiset näyttävät olleen runsaslukuisin ryhmä. Vuoden 1948 väestötilasto kertoo tulijoiden määräksi "16-36%" väkiluvusta, mikä numeroina merkitsee 1600-3600. Totuus on luultavasti lähempänä tuon haarukan alareunaa.
Kun siirtoväki oli asettunut aloilleen, tuli aika paljastaa muistokivi rajan taakse haudatuille. Paikaksi valikoitui Vanha hautausmaa ja ajankohdaksi v. 1953. Massiivisen veistoksen raamatunsitaatti kuuluu näin: "Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella."
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
LOVIISA24 katseluaRuotsin ja Venäjän väliset vihollisuudet siirtelivät valtakuntien rajaa toistuvasti. Turun rauhassa v. 1743 raja siirtyi Kymijoen länsihaaraan, mistä seurasi Haminan menetys. Meripuolustus vaati uuden kaupungin perustamista. Hetken aikaa Degerbynä tunnettu paikka nimettiin Loviisaksi kuninkaan puolison kunniaksi v. 1752.
Uusimman ajan kuntaliitokset ovat laajentaneet Loviisaa Pernajan, Liljendalin ja Ruotsinpyhtään suuntaan. Asukasluku on nykyisellään n. 17000.
Sotien jälkeen tämän idyllisen pikkukaupungin 4400 asukkaasta kolme neljäsosaa puhui ruotsia, eikä se siten kuulunut siirtoväen asutussuunnitelmaan. Siellä oli kuitenkin satama ja jonkunlaista teollisuutta, ja sinne hakeutui omin päin arviolta parisataa evakkoa, arvatenkin joka puolelta Karjalaa. Rannikkopaikkana se veti varmasti puoleensa esim. koivistolaisia.
Wikipedia ei tiennyt Loviisan uudelle hautuumaalle pystytetystä evakkojen muistokivestä, vaan tieto tuli paikalliselta karjalaseuralta. Veistos paljastettiin vasta v. 1980. Sen loihti silloinen kaupunginarkkitehti Elmar Badermann, joka näyttää olleen suuri persoona. Hän mm. esti eräiden historiallisesti arvokkaiden puutalojen purkamisen, ärsyttäen sillä paikallisia mahtimiehiä.
Muistomerkki on tyyliltään hieman militäärinen, mutta näkemistäni ehdottomasti hienoimmasta päästä. Laatassa on teksti: "Karjalaan jääneiden vainajien muistolle – Loviisan seudun karjalaiset 1980".
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
KUHMOINEN23 katseluaPäijänteen pohjoisosassa, tuon suuren järven länsirannalla on Kuhmoinen, joka vuoden 2021 alusta vaihtoi maakuntaa Keski-Suomesta Pirkanmaahan.
Luovutettu Karjala-sivuston pitäjäliite tietää kertoa, että Kuhmoisiin asettui viitisensataa valkjärveläistä. He ottivat 1960-luvun alkupuolella asiakseen muistokiven pystyttämisen. Tämä kirkon viereiseen rinteeseen sijoittuva kivi on harvinaisen koskettava, eikä vähiten luonnollisen miljöönsä takia. Minun on helppo nähdä siinä mummoni ja isäni, joka oli viimeisen evakkomatkan alkaessa 9-vuotias.
"Karjalan kumpujen kätköissä nukkuvien muistolle."
Matalaan sivukiveen on nakuteltu teksti:
"Kuhmoisten karjalaiset pystyttivät 1963 tämän muistomerkin muistoksi jälkipolville."
Harmillista, ettei teoksen veistäjä selvinnyt. Kuka ikinä hän onkin, hänen kädenjälkensä koskettaa katsojaa.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
JALASJÄRVI23 katseluaItsenäinen Jalasjärvi tunnettiin eteläisen Pohjanmaan porttina. Vuonna 2016 kävi ilmi, että paikallinen aikuiskoulutuskeskus oli saanut valtionapua väärin perustein. Valtio karhusi kunnalta 35 miljoonaa, mistä se ei selvinnyt. Edessä oli liitos Kurikan kanssa. Voi vain kuvitella, kuinka paljon tämä ylpeitä jalasjärveläisiä harmitti.
Syvästi isänmaallisen seudun sotilaita kaatui sodassa paljon. Sankarihaudoissa lepää 444 vainajaa.
Sotien päätyttyä Jalasjärvellä oli noin 13000 asukasta. Joukkoon liittyi pääasiassa lumivaaralaisia, joiden määräksi voi tilastoista arvioida 400-500. Maatalous oli kunnan pääelinkeino, joten peltoa oli. Tietoa siitä, paljonko evakkoväkeä muutti myöhemmin muualle, ei ole.
Aikakirjoista ei selviä, milloin siirtoväki paljasti muistomerkkinsä kirkon vierelle. Tyylistä ja haalistuneesta ulkoasusta voi päätellä, että 50-luvulla, ehkä sen alkupuolella.
Karjalaan jääneiden vainajien muistolle
Jalasjärven karjalaiset
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
YLÖJÄRVI20 katseluaEnsin lainaus Ylöjärven muisti -sivustolta.
"Mikkolan Miina tuli meille ja sanoi, että karjalaisemäntä toi karjalanpiirakoita, mutta en minä niin nälkäinen ole, että pelkkää perunaa ja leipää syön, soosia siinä kanssa tarvitaan. Minä vein kutulle, mutta ei syönyt kuttukaan."
Kun siirtoväki saapui tänne – enimmäkseen Kaukolasta – oli Ylöjärven asukasluku noin viisituhatta. Tilastoista päätellen tulijoita oli viitisensataa. Karjalanpiiraskin rupesi hämäläisille maistumaan, ja yhteiselo sujumaan. Karjalaseura näyttää toimivan aktiivisesti. Tietoverkko ei osannut kertoa, milloin kuvan muistomerkki paljastettiin, mutta tyylistä päätellen se on tapahtunut 50-luvulla.
Vuonna 1986 paljastettiin kirkkopuistoon toinen teos – Karjalaisten raivaajien ja rakentajien muistoksi. Harmillista kyllä, en löytänyt sitä, vaikka kiertelin aluetta melkein tunnin. Risuja seurakunnalle, joka ei ole merkinnyt sitä opaskarttaan. Edessä on siis uusi kuvausmatka.
Lähde ja lupa: FB-sivusto Evakkojen muistomerkit, Markku Ilari Manninen
|
|
|
| 2599 tiedostoa 217 sivulla |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
217 |
|
Etusivu
Rekisteröidy
Kirjaudu
Albumilista
Uusimmat lisäykset
Uusimmat kommentit
Suosituimmat
Omat suosikit
Haku