|
Käkisalmi ja Käkisalmen mlk. |
|
|
|
|
|
Käkisalmi ja Käkisalmen mlk. Käkisalmi, Vuoksen pohjoisen suuhaaran laskukohdalla Laatokkaan. Asukasluku v:n 1939 lopussa oli maalaiskunnassa kirkonkirjojen mukaan 5100, kaupungissa 5083. Näiden luterilaisten lisäksi oli 946 kreikkalaiskatolista. Noin sadalla asukkaalla oli äidinkielenä ruotsi, venäjä tai saksa. Asemakaava-alue oli 2,5 km2. Lisäksi kaupunki omisti 550 ha metsää sekä 85 ha peltoa ja niittyä. Käkisalmi kasvoi nopeasti 1920-30-luvuilla teollistumisen ansiosta. Vanhempien kaupunginosien Suomenrannan puolen ja Rintkan puolen sekä pohjoislaidassa olleen ns. Uuden kaupungin lisäksi muodostuivat Hiekkalan, Hakalan ja Omakotialueen kaupunginosat sekä Waldhof Oy:n avara tehdas- ja asuntoalue lähelle Laatokan rantaa. Puolustuslaitoksen hallussa oli kaupungin etelälaidassa Uusi linna sekä pohjoislaidassa ilmavoimille lentokentäksi luovutettu laaja alue. Suorat leveät, tasaiset, monin paikoin lehtevillä puuistutuksilla somistetut kadut leikkasivat toisensa suorakulmaisesti, useimmat talot olivat puisia, yksikerroksisia ja niiden avarilla pihoilla oli vehmaita puutarhoja. Kaupungin alue on alavaa, vain muutamia metrejä Vuoksen pinnan yläpuolella. Laaja ja kaunis näköala yli koko kaupungin ja sitä ympäröivien vesien avautui Kalliosaaren näkötornista. Huomattavimmat rakennukset: Käkisalmen linna, kaksi kreikk.kat. kirkkoa (rak. v.1847 arkkit. L.T.J.Visconti ja v.1894 Jac. Ahrenberg), Pohjoismaiden Yhdyspankin talo (Uno Ullberg v.1925), ev.lut. kirkko (Armas Lindgren v.1929) sekä muutamat Uuden linnan alueella olevat rakennukset, joista eräiden varhaisimmat osat ovat peräisin 1600- tai mahdollisesti jo 1500-luvulta. Kauppatori on keskellä kaupunkia. Puistot: toinen kaupungin keskellä 1890-luvulta, toinen Kalliosaarella, jossa on hiekkainen uimaranta ja oli aikaisemmin kylpylaitos. Hautausmaat: kaksi luterilaista ja yksi kreikkalaiskatolinen ovat kaupungin pohjoispuolella. Puhelinlaitos: perustettiin v.1893, sähkövalaistus v:sta 1916. Pankkeja: Säästöpankki ja kolmen liikepankin konttorit. Oppi- ja sivistyslaitoksia: kansakoulut, 8-luokkainen valtion yhteislyseo, Rouvasväen yhdistyksen omistama naiskäsityökoulu. Kaupunginkirjasto (v.1933 4248 nid.). Sanomalehtiä: Käkisalmen Sanomat (per. v.1907, 3-päiväinen, kokoomusp.) Huoltolaitoksia: kunnansairaala sekä 2 sotilassairastupaa. Teollisuuslaitoksia: Veljekset Liljeqvistin konepaja (per. v.1920). Käkisalmen nahkatehdas (per. v.1903). Ab Waldhof Oy:n sulfiittiselluloosatehdas (per. v.1929), Käkisalmen Saha Oy:n saha (rak. v.1918), Laatokan sahaosakeyhtiö (rak. v.1920), Suotniemen saha (per. v.1845). Sahoille ja Waldhofille tuotiin Venäjältä Laatokan yli proomuilla huomattavat määrät puutavaraa. Historia liittyy linnan historiaan ja ulottuu 1200-luvulle asti. Alkujaan lienee paikalla ollut vain suurenpuoleinen karjalaiskylä, joka rakensi omaksi ja koko Ala-Vuoksen asutuksen turvaksi Laatokan rannalle esihistoriallisen kylälinnan. Suomenvedenpohjasta (Viipurista) Laatokkaan ulottuvan vesireitin itäisenä päätepisteenä kylä sai kauppapaikkana tärkeän merkityksen ja tuli Venäjän ja Ruotsin riidanaiheeksi. Ensimmäinen kaupunki on nähtävästi sijainnut nykyisen Uuden linnan alueella. Sieltä se alkoi vähitellen - ainakin jo 1400-luvulla-siirtyä nykyisin kuivillaan olevan virran yli Suomenrantaan, nykyisen satamaradan paikkeille. Kaupungin kukoistuskausi näyttää olleen 1400-1500-luvuilla, jolloin sen lukuisa kauppiaskunta kävi kauppamatkoilla pohjoisessa sekä Venäjällä ja Ruotsissa. 1400-luvun lopulla mainitaan Käkisalmen olleen Novgorodin toiseksi suurin kaupunki. Vatjan viidenneksen verokirja vuodelta 1500 luetteloi Käkisalmesta 183 taloa ja 1500-2000 asukasta. 1400-1500-lukujen vaihteessa kiihtyneet Ruotsin ja Venäjän väliset lukuisat sodat sekä usein sattuneet tulipalot (v.1300, 1580, 1634, 1679) ovat sen useita kertoja hävittäneet melkein perustuksiaan myöten.1600-luvun lopulla asui vahvojen muurien suojaamassa Linnassa eli kesäkaupungissa ainoastaan linnan päällikkö, läänin maaherra sekä muutama suurkauppias. Isonvihan jälkeen ei siellä annettu asua ainoankaan siviilihenkilön. Vanhasta kaupungista tuli silloin Uusi linna ja asukkaat alkoivat siirtyä entisiin esikaupunkeihin, suomalaiset Siikaniemeen nykyisen torin ja Vuoksen sataman seuduille. Venäläiset sotilaat rakensivat mökkejään itäreunalle, ns. Rintkan puolelle, 1800-luvulla osaksi siellä olleen vanhan hautausmaan päälle. Jouduttuaan Ruotsin valtaan Stolbovan rauhassa v.1617 kaupunki ja sen porvarit saivat etuoikeuksia (tullivapauden 10 v:ksi v.1624, vapauden monista veroista ja oikeuden käydä kauppaa omilla laivoillaan ulkomaillakin), mutta ympäristön asukkaisiin juurtunut maakaupan halu ja usean pienen kaupungin (ennen muita Kurkijoen ja Sortavalan) harjoittama kilpaileva kauppa hidastivat Käkisalmen vaurastumista. V.1634 kaupunkipalon hävittämä Käkisalmi rakennettiin Pietari Brahen tukitoimien ansiosta uudelleen 1600-luvun loppuun mennessä. Isoviha hävitti Käkisalmen niin perin pohjin, että siellä vielä kymmenen vuotta rauhanteon (Uusikaupunki v.1721) jälkeen ei ollut kuin 45 asukasta. Venäjän valtaan joutunut Käkisalmi kasvoi hyvin hitaasti seuraavien kahdensadan vuoden ajan. Kaupungin saadessa v.1800 oman raastuvan siellä oli ainoastaan 400 asukasta. Sataman suu mataloitui v.1857 toimitetun Vuoksen laskun jälkeen niin, että siihen pääsivät vain matalassa kulkevat alukset aallonmurtajien välissä olevaa kapeaa, alituiseen syvennettävää väylää pitkin. Myrskyn sattuessa oli turvauduttava 9 km kaupungista olevaan Kivisalmen hätäsatamaan. Kun lisäksi maakauppalupa loi myymäläverkoston ympäristöön, Käkisalmen merkitys kävi entistäänkin vähäisemmäksi. Vasta rautatien tulo v.1919 ja samanaikainen Suomen itsenäistyminen alkoivat vilkastuttaa kaupunkia. Siihen asti se oli vain lähimmän maaseudun kauppakeskuksena ja koulukaupunkina. Voimakas nousukausi alkoi, kun v. 1929 perustettu Waldhofin selluloosatehdas aloitti toimintansa. Se ennätti toimia perustajiensa hyväksi vain kymmenen vuotta. Vuosisatojen ajan idän ja lännen kilpailevat suurvallat käyttivät kirkkoa valtansa välikappaleena, Venäjä kreikkalaiskatolista, Ruotsi ensin roomalaiskatolista ja 1500-luvulta lähtien luterilaista. V.1500 Käkisalmessa oli kolme reikkalaiskatolista kirkkoa ja kolme luostaria. Kun kaupunki v.1580 joutui ruotsalaisille, se sai ensimmäisen luterilaisen saarnaajan ja v.1611 ensimmäisen kirkkoherran. V.1735 Pyhäjärvi erosi Käkisalmesta, jonka kaupunkiseurakuntaan yhdistettiin ympäristön lähimmät kylät. Vv. 1824-26 Käkisalmi oli Räisälän kappelina. Yhden luterilaisen puukirkon venäläiset hävittivät v.1656, toinen paloi v.1679. Sen tilalle rakennettiin kivikirkko (v.1692), joka Isonvihan jälkeen otettiin kreikkalaiskatolisille. Se purettiin ränsistyneenä v.1898. Luterilaiset rakensivat oman puisen ristikirkon v.1759 (Tuomas Suikkanen) Vanhan kirkon käydessä pieneksi seurakunta rakensi kivikirkon vv.1929-30. Uudet kreikkalaiskatoliset kirkot tehtiin v.1847 ja v.1894 Käkisalmen linna oli alkujaan karjalaisten Vuoksen suuhun rakentama kylälinna, mahdollisesti samalle saarelle, jossa on nykyinen Vanha linna. Linnan rakensivat Novgorodilaiset v.1294. Ruotsalaiset valloittivat sen jo seuraavana vuonna 1295. V.1310 venäläiset hävittivät linnan ja rakensivat paikalle uuden. Siitä lähtien linna pysyi pääasiallisesti heidän hallussaan vuoteen 1580, jolloin Pontus De la Gardie sen valloitti (Pontuksen sota). Siihen asti olivat linnan varustukset olleet matalia valleja. Ainoa kivirakennus oli posadnikka (=käskynhaltija) Jakovin v.1364 rakentama kivinen torni. Ruotsalaiset loivat uuden asun linnoitukselle v.1580-97, jolloin saarelle rakennettiin kivivallit sekä niihin liittyvät tornit ja vallin sarvet (bastionit). Myöhempi rakennustyö vv.1600- ja 1700-luvuilla kohdistui enimmäkseen entisten varustusten lujittamiseen ja korjaamiseen. Myös naapurisaarella oleva kaupunki ympäröitiin samanaikaisesti varustuksilla, jotka muodostivat suljetun bastioneilla varustetun vallituskehän. Täyssinän rauhassa (v.1595) joutuivat ruotsalaiset luovuttamaan linnoituksen venäläisille, mikä tapahtui v.1597. Vuonna 1611 Jaakko de la Gardie valloitti linnan takaisin ja venäläisten onnistui vasta isonvihan alussa (v.1710) saada se uudelleen haltuunsa. Sen jälkeen ei linnoitus ole enää ollut sotatapahtumien kohteena. Siinä säilytettiin v.1700-1800-lukujen vaihteessa aika-ajoin valtiollisia vankeja. Venäläinen sotaväki piti linnaa hallussaan vuoteen 1850, jolloin se alueineen siirtyi Suomen valtiolle. Siitä eteenpäin linna oli nelisenkymmentä vuotta tyhjänä ja alkoi rappeutua, kunnes sitä v.1887 ryhdyttiin korjaamaan muinaismuistoksi. V.1894 torniin sijoitettiin Käkisalmen kaupungin omistama kansatieteellinen museo. V:n 1710 jälkeen Vanhan linnan pohjoispuolella oleva linnoitettu osa kaupunkia jäi yksinomaan sotilasviranomaisten haltuun ja sitä ruvettiin nimittämään Uudeksi linnaksi. Kun sotaväki sen sittemmin jätti, käytettiin rakennuksia parikymmentä vuotta vankilana. V.1889 ne sisustettiin mielisairaalaksi ja myöhemmin kasarmeiksi. V.1939 sekä maalaiskunnassa että kaupungissa oli asukkaita noin 5100. Käkisalmi tunnettiin tuhansista omenapuistaan Omenankukkain kaupunkina (Viljo Kojo: Kaupunki-idylli). Perääntyessään elokuussa 1941 venäläiset joukot polttivat ja hävittivät 90% kaupungin rakennuksista. |
|
|
|
|
|
Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997 Vaakuna: Karjalan Liitto ry. v. 2004 |
|
