Karjalaisia pitäjävaakunoita

Vaakunoiden esittelytekstit on laatinut heraldikko Jukka Suvisaari.

 Pitäjävaakunat esittelysarja on vielä meneillään,  siksi joidenkin vaakunoiden tekstit ovat vasta tulossa..

Antrea

Tässä vaakunassa on aivan oikein valittu näkyvään asemaan kuvioksi vinoristi, ns. Andreaan risti joka tekee vaakunan siltä osin "puhuvaksi" eli nimeen viittaavaksi. Aina, kun vaakuna voidaan kokonaan tai vain osittainkin, niin kuin tässä, saada puhuvaksi, on hyvä, että sitä mahdollisuutta hyväksi käytetään.

Antrean pitäjän nimi tulee Apostoli Andreaasta, josta Andreaan ristin nimi tulee koska legendan mukaan hänet ristiinnaulittiin juuri vinoristille. Marttyyripyhimysten attribuuttina eli tunnuksena on usein juuri se väline, jolla marttyyrikuolema heille aiheu´tettiin - esikuvana tässä on itse Kristus, jonka päätunnus on risti, joka oli hänen kuolemansa aiheuttajaväline. Vastaavasti esimerkiksi miekalla mestatun Apostoli Paavalin tunnus on miekka.

Kilvellä on myös aaltokoroinen palkki Vuoksea kuvaamassa.

Harlu

Teollisuutta, Harlun kohdalla puunjalostusteollisuutta, symbolisoiva sakarakoroinen eli -reunainen rengas on hyvää heraldista oivaltavuutta ja muotoilun tajua osoittaen yhdistetty maataloutta symbolisoiviin apilanlehtiin niin, että kokonaisuus on hyvin hallittu ja napakka. Tämmöinen kuvio toimii haluttaessa tunnuksena ilman kilpeäkin, niinkuin moni hyvä heraldinen tunnus - tai tunnuskombinaatio niin kuin tässä.

Suomen vaakunaakin käytetään usein niin, että sitä edustaa pelkkä käyräsapelia tallova leijona suoraa miekkaa pitelevin panssaroituine ihmiskäsineen, ilman ruusuja ja kilpeä. Näinhän on asia esimerkiksi kenraalien arvomerkeissä - heidän kauluslaatoissaan.

Hiitola

Hiitolan vaakunassa kuvataan seudun muinaislinnoja ja sieltä löytyneitä pronssikauden esineitä. Tämä vaakuna ei valitettavasti ole heraldikon tekemä ja linnaa tai linnoitusta ei ole kuvattu perinteellisen heraldisesti ja pronssisolki on kuvattu naturalistisesti. Oikean heraldisen kuvion tulisi olla piirrettävissä sanallisen selityksen, vaakunaselityksen, perusteella. Tässä pelkkä "pronssisolki" ei riitä kuvaamaan sellaista solkea, jota halutaan eikä tuota solkea lyhyesti mallikuvaa näkemättä voi selittääkään. Tässä näemme, että olisi parempi pitäytyä heraldisessa tunnuksessa heraldiikan keinoihin! Yläkentässä on Hiitolanjokea kuvattu sinänsä oikein aaltokorolla, mutta heraldiikassa mieluimmin käytetään palkkia kun ei syytä muuhun ole, eikä vastapalkkia, kuten tässä.

Tyvessä on "aaltoja" tai vettä ylensä kuvaamaan käytetty ns. nirhakoroa, vaikka heraldiikassa käytetään aaltokoroa. Nirhakoro on alunperin tarkoittanut piilunjälkiä hirsiseinäössä, se olikin nimeltään "vuolukoro" ennenvanhaan. Kasvitieteessä on sama termi lehtien reunaa kuvaamassa: nirhalaitainen.

Jaakkima

Jaakkiman alueella on ollut erityisen paljon paaluvarusteisia muinaislinnoja tai linnoituksia. Kilven punaisen tyviön erottaa kultaisestä kilpikentästä ns. hakulikoro, joka on heraldinen tapa kuvata paaluvarustuksen reunaa. Sana 'hakuli' tarkoittaakin juuri paaluvarustusta. Kultaisessa yläkentässä on heraldisesti tyyliteltynä ns. Laatokan vene, jonka kokka nousi juuri tuolla tavalla kuin vaakunakuvassa näkyy. Kuvassa on tietysti vene tyyliteltynä ja sen kokka ja peräpää näyttävät aivan samanlaisilta - näin tehdään heraldiikassa usein. Oleellista tässä veneen kuvauksessa kuitenkin on kokan Laatokan veneelle tyypillinen muoto.

 Johannes

Evankelistoilla on Ilmestyskirjasta otetut siivekkäät tunnuksensa: Matteuksella siivekäs ihminen tai enkeli, Markuksella siivekäs leijona, Luukkaalla siivekäs härkä ja Johanneksella kotka joka tietysti on siivekäs - jos mikään! Tunnetun heraldikkomme, ystäväni Juhani Heinemaan tekemä Johanneksen vaakuna on komeaa ja kaunista klassista heraldiikkaa."Joki" kotkan alapuolella ei olisi tarpeellinen, kun vettä Suomessa ja Karjalassa joka puolella on kuitenkin niin paljon, mutta jos otamme huomioon, että kotka Keski-Euroopassa on yleisimpiä vaakunakuvioita niin tällöin tuo "virta" tuossa tyvessä erottaa tämän hienon vaakunan ainakin tunnetuimmista eurooppalaisista muista kotkavaakunoista. Suomessa "päällekkäisyysongelmaa" ei ole, sillä kotka on Suomen kunnallisheraldiikassa harvinainen.

Jääski

Enson tehdasalue Jääsken pitäjässä oli merkittävä asia ja se näkyy vaakunakuvassa - tosin kovin naturalistisesti hammaspyöränä. Kuitenkin ja vaikka olen kovasti "hammaspyöräheraldiikkaa" vastaan, on tämän vaakunan perusmuoto heraldinen ja kuviot selitettävissä heraldisesti. Jääski sijaitsee Vuoksen yläjuosun varrella joten aaltokoroinen palkki kuvaa sitä. Vesien kuvaaminen on kyllä Suomessa hiukan toivotonta, kun järviä ja jokia ja muita vesiä on niin paljon. Eikä alakentän viljantähkä paljoakaan lisää kerro. Kyllä viljaa on monessa muussakin paikassa. Mutta heraldinen vaakuna tämä kyllä on.

Ehkä tässä - tuon viljantähkän takia - voisi pistää väliin sen heraldis-filosofisen ajatuksen, jonka kyllä tulen toistamaan jälempänä muissakin yhteyksissä, nimittäin, että "vaakunan on usein hyvä olla aiheiltaan omaksi koettu, mutta sen täytyisi aina olla myös viesti muille". Viljantähkä koetaan omaksi, mutta muille joilla myös on peltoja, se ei varmaan paljoa viestitä.

Kivennapa

Kivennapa, Kannaksen Portti - sanotaan ja tämä sanonta näkyy tyylikkäästi Kivennavan hienossa ja omintakeisessa vaakunassa. Se oli minulle suuri ilon aihe kun sen ensi kerran näin sillä minulla oli ollut asiasta epäilykseni kun tiesin, että se ei ollut kenenkään tunnetun heraldikkomme tekemä.

Kun heraldiikassa värikenttään tehdään tiilimuuria tai muuta muurausta kuvaavia saumoja, kerrotaan tämä vaakunaselityksessä yksinkertaisesti sanomalla, että se ja se on "muurattu" ja mikäli asia vaatii sanotaan "laastin" väri. Tässä sitä ei tarvita. Sensijaan tässä tulee mainita - niinkuin Kivennavan vaakunaselityksessä tehdäänkin - se seikka, että muuraus tässä ei kulje vaakasuoraan, vaan "palkin suuntaan" eli "palkittaisesti". Palkki on juuri tuo kuvio, jossa tuo punainen "Kannaksen Portin Avain" on.

Koivisto

Koiviston vaakuna on erinomainen ja iskevä. Merellistä sijaintia Suomenlahden itäpäässä kuvaa vene johon on yhdistetty koivunlehdistä rakennetut "purjeet" jotka viittaavat omistajakunnan nimeen. Hieno vaakuna, vaikka joku voisi sanoa, että Koivisto on vaakunasuunnittelijalle helppo kohde. Miks'ei, mutta helppokin asia on ratkaistava ja aina on enemmän huonoja vaihtoehtoja tarjolla kuin hyviä!

En voi kieltää sitä, etteikö minulla olisi ollut Koiviston vaakuna mielessäni, kun tein helsinkiläiselle Humallahden Venekerholle vaakunan ja merkin, jossa (Helsingin vaakunan) veneestä nousee humalanlehti purjeeksi. Hyvä vaakuna - tässä tapauksessa tämä Koiviston vaakuna - synnyttää "koulukuntaa" ympärilleen!

Kurkijoki

Kurkijoen vaakuna on kaunis ja idea on heraldinen ja osuva. Vaakunan suunnitteli aikoinaan heraldikko Tapani Talari. Siinä kurjet itse viittaavat pitäjän nimeen ja kurkiaura kuvaa kurkijokelaisten evakkomatkaa. Kruunu viittaa ruotsinvallan aikaisiin kaupungin perustamishankkeisiin alueelle.

Tämä vaakuna on oikein hyvä, mutta kun siitä tehdään uusia piirustuksia tai muita kuvauksia, olisi suotavaa piirtää kurjet hiukan paksunokkaisemmiksi ja paksujalkaisemmiksi, jotta nekin niiden osat paremmin kestäisivät pienennystä ja/tai erottuisivat kauempaa katsottuina. Kruunun tulisi myös olla ainakin kaksi kertaa nykyistä leveämpi.

Käkisalmi

Tämä taitaa olla ainoa venäläisten tekemä karjalaisvaakuna. Pääkuviona on sinänsä heraldisen perinteellinen vartijakurki, joka pitelee kiveä. Kiven kurki pudotessaan herättää, jos se vartiovuorollaan nukahtaa. Mutta koska tämä on venäläisten ns. Vanhan Suomen aikoihin tekemä, niin herää kysymys ketä se vartioi? Keiden tuloa vastaan?

Kaupunginvaakunaan on ilmeisesti liitetty silloisesta kuvernementtivaakunasta tai muusta sellaisesta otettu lakio. Tällaista liittämistä kyllä näkee, mutta silti optisesti siinä rikotaan värisääntöä, joka kieltää panemasta väriä värin viereen tai metallia metallin viereen. Tässähän sininen väri ja punainen kilpiväri törmäävät.

Lakiossa olevat miekkakädet eivät myöskään ole "karjalaiset", sillä siinä on kaksi levypanssaroitua suoraa miekkaa pitelevää käsivartta toisiaan vasten. Mikä estää kunnon käkisalmelaisia ottamasta käyttöön tätä venäläisvaakunaa vanhempaa, perinteellisempää ja heraldisesti parempaa vaakunaa, joka tehtiin jo ruotsinvallan aikana ja jossa on palava linna?

Lavansaari

Lavansaaren vaakunan idea on erittäin osuva ja kaunis. Muistoja Lavansaaresta ja entisestä elämästä siellä kuvaa purjealuksen takila, mastot ja purjeet, vaikka itse laivan runko on piilossa horisontin takana. Erittäin osuva ja merellisesti omintakeinen idea!

Tuo kaikki on totta ja haluan vielä lisätä, että ystäväni, heraldikko Jouni Jäppinen on tehnyt hienoa työtä "heraldisoidessaan" tämän symboliikaltaan jo valmiiksi erinomaisen vaakunan.

Tämä vaakuna on hieno ja itsekin sitä kehun. Vaakuna on Suomen Heraldisen Seuran rekisterissä. Sanotaan nyt oikein painokkaasti, että tässä uudessa vaakunassa on sekä tyylittely että heraldinen aihe erinomaiset. Ajatus muistoista, jotka purjelaivan takilan tavoin näkyvät horisontin takaa, vaikka itse laivaa ei näy, on suorastaan runollinen!

Lahdenpohja

Tässä on oivallisesti ja hiukan tavanomaisesta poikkeavasti saatu kuva vanhasta kauppapaikasta Laatokan rannalla. Purjejahti on hyvin sopiva symboli erityisesti, kun se yhdistetään kauppaa symboloiviin punnuksiin. Olisikohan tämä aivan ensimmäinen kerta, kun punnuksia on suomalaisessa heraldiikassa käytetty? En ole asiasta ihan varma, mutta lähes ensimmäinen "punnusvaakuna" tämä on. Kaikkihan tietävät, kuinka kulunut esimerkiksi kaupan tavallisin tunnus, Merkuriussauva, alkaa olla. Tosin Merkuriussauvaa ei käytetä niinkään vaakunoissa, mutta erityisesti erilaisten yhteisöjen liikemerkeissä.

Tästä vaakunasta näkee kauas, että sen on suunnitellut "oikea heraldikko", ystäväni Harri Uimonen, jonka suku on Lahdenpohjasta. Kauppa ja merenkulku tai pitäisikö sanoa "Laatokankulku" vievät ajatukset rajojen yli, joten Karjalan värit, Karjalan vanhan maakuntavaakunan värit, punainen, kulta ja hopea sopivat juuri tähän vaakunaan erinomaisesti.

Muolaa

Kaksoispolviorsi kuvaa puolustuslinjaa Kannaksella; lähihistoriamme tärkeimpiä tapahtumia ja tapahtumapaikkoja. Heraldiikassa ei kirjaimia käytetä, eikä niitä ole tässäkään käytetty, mutta kaksoispolviorsi muistuttaa M-kirjainta. Käy se niinkin ja on samaa konstia monessa muussakin vaakunassa käytetty. Kultaisessa ympyrässä oleva risti on sinänsä hyvä, mutta koska se on pakostakin pienikokoinen kuvio, olisi ollut parempi esittää se kokonaan mustana. Symboliikka olisi kuitenkin ollut sama.

Pälkjärvi

Olen itse suunnitellut tämän vaakunan, joten en voi sen "hyvyydestä" tai "huonoudesta" mitään sanoa. Sen voin kuitenkin sanoa, että niin tässä kuin kaikissa muissakin suunnittelemissani vaakunoissa seuraan tiukasti heraldiikan sääntöjä ja periaatteita. Niin on tässäkin tehty ja lähtökohtana on ollut se, että jos nimestä jotain vaakunaan saa, pitäisi sitä mahdollisuutta aina käyttää. Pälkjärven nimeen sisältyy myöhemmässä suomenkielessä myös "paljetta" tarkoittava sana tai oikeammin niillä on sama juuri.

Tässä on Karjalan värein kuvattu palkeita ja saatu käyttöön sellaisia kuvioita, jotka ovat aivan omansa näköisiä ja joita ei helposti sekoiteta muihin. Sehän on juuri eräs vaakunoiden perusideoista! Pälkjärveläiset (ja muut heitä tuntevat) näkevät välittömästi, mikä on Pälkjärven vaakuna. Sitä ei muihin voi sekoittaa.

Tärkeää ei ole se, että palkeita on kolme, vaan pääasia on se, että niitä ylipäätään on käytetty. Kolme paljetta vain muodosti kauniin ryhmän, joten käytin kolmea yhden sijasta. Symboliikka on joka tapauksessa sama ja vaakuna on siis "puhuva" eli nimeen viittaava.

Lumivaara

Tämä on myös minun suunnittelemani vaakuna, vaikka tätä ennen lumivaaralaiset olivat jo käyttäneet Matti Rapon suunnittelemaa samantapaista, vaikkei tosin heraldista tunnusta. Tässä tapauksessa idea tulee lähes itsestään, kun nimi on Lumivaara. Minun tehtäväkseni tuli itse asiassa tässä vain "heraldisoida" vanha tunnus vaakunaksi. Vaaralla oleva mänty viittaa vanhoihin yhteismetsiin, jotka ovat ikään kuin "Lumivaaran alku", siis itsenäisen Lumivaaran pitäjän alku. Heraldiikan säännöt ja periaatteet on tässäkin täytetty ja vaakuna sujahti rekisteriin vaivattomasti aikoinaan.

Metsäpirtti

 Kun tein alustavia luonnoksia tämän Suomen kaakkoisimman kunnan vaakunaksi, oli metsä-ajatus vahvasti mukana, mutta metsäpirttiläiset itse sanoivat, että se veisi harhaan, vaikka se nimessä onkin. Metsäpirtti oli nimestään huolimatta aika avointa viljelysmaata, joten kultainen kilpi tuli lähtökohdaksi. Punainen aaltopalkki kuvaa Taipaleenjokea, jossa "sankarien veri virtaa". Ihan oma paatunut sielunikin värähti! Vaakunassa on väkevä annos talvisodan legendaa. "Taipaleenjokeen" laitettiin uimaan vielä laatokanlohi, joka on lohikaloista oma alalajinsa. Laatokanlohen tärkein kauppapaikka oli Taipaleenjoen suu.

Rautu

Kultaiset kummut - kultaiset muistot. Tällaista sanontaa käytetään rautulaisten keskuudessa kotipitäjästä puhuttaessa. Liekit, jotka kummuista kohoavat, ovat sodan liekkejä, jotka ovat usein seudun yli pyyhkineet. Kummut ja liekit olivatkin minulla suunnittelussani lähtökohtina. Suunnittelussa oli rautulaisten puolesta taustatietoja antamassa herra Jäske ja kuvanmukaisen hyvän tyylittelyn teki Pentti Vakkamaa. Heraldiikan säännöt ja periaatteet antavat toki mahdollisuuden tyylitellä liekkejä niinkin, että lieskoja on vähemmän ja ne ovat suurempia. Tämä voisi tulla kysymykseen, kun vaakunaa voimakkaasti pienennetään tai sitä joudutaan katsomaan kaukaa. Symboliikkahan säilyy kuitenkin samana. Vaakunassa on - muuten - Karjalan maakuntavaakunan värit, mutta ne ovat hiukan eri järjestyksessä kuin maakuntavaakunassa!

Salmi

Salmin pitäjä oli - tai on - nyky-Suomesta nähtynä kaukaisin Laatokanrannan pitäjistä. Se sijaitsee Laatokan koillisrannalla. Vaakunassa keskellä näkyy heraldinen palkki-kuvio joka kuvaa Salmin nimeä yhtäältä ja toisaalta aivan konkreettisesti sitä, että pitäjä jakaantuu mantereenpuoleiseen osaan, välissä olevaa salmeen ja Mantsinsaareen.

Salmilaisilla on sanonta jonka mukaan heillä on "peltoa Pietariin asti". Tämä pelto on tietysti Laatokka ja se kuvautuu vaakunan alakentän ankkurina. Yläkentässä on tyypillinen salmilainen kyntöaura nähtynä takaapäin - kyntäjän näkökulmasta.

Seiskari

Seiskari on saari ja saarelaisuus näkyy heti tässä vanhan ystäväni, heraldikko Urpo Timbergin tekemässä hyvässä vaakunassa. Kilvellä on verkko, joka viittaa yleensä saarelaisuuteen ja kalastuselinkeinon paikalliseen tärkeyteen ja merkitykseen. Symboliikkaa vahvistaa ja tarkentaa ns. vorota-kelkka, jota käytettiin jäällä nuotanvedossa. Kun keskellä olevaa kiertyvää runkoa väännettiin, kiertyi köysi sen ympärille ja pitkä ja raskas talvinuotta saatiin liikkumaan ja avannosta ylös tai avantoon.

Tämä vorota-kelkka on erinomaisen hyvä ja erityisesti seiskarilaisille sopiva vaakunakuvio ja sitä ei ainakaan Suomessa ole tietääkseni käytetty missään muussa vaakunassa.

Suistamo

Kun tätä vaakunaa aikanaan Sulo Maanosen johdolla ja asiantuntevalla avulla suunnittelin, tuli selväksi, että ortodoksisuus oli Suistamolla merkittävä asia. Suistamohan olikin ennen viime sotia Suomen ortodoksisin kunta. Eräänlainen yllätys minulle oli, kun asiaa tutkiessani huomasin, ettei tätä kaunista ristimuotoa juuri vaakunoissa näy. Sitä voi kuitenkin voimakkaasti suositella aina sellaisissa tapauksissa, joissa ortodoksisuuteen halutaan viitata. Kuvassakin näkyy, kuinka kaunis risti se on - eikä sitä helposti sekoita mihinkään muuhun.

Runolaulajien kanteleet ja perinne ikään kuin kehystävät ristiä ja näinhän asia on näillä mailla käytännössäkin ollut. Kanteleita esiintyy suomalaisissa vaakunoissa jonkin verran. Halsualla on monikielinen kannel, joka viittaa kansanmusiikkiin. Vetelissä on seitsenkielinen "Kreeta Haapasalon kannel" ja vain Ilomantsissa on viisikielisiä runonlaulajain kanteleita. Vielä on siis tilaa monelle vaakunakanteleelle, onhan tämä kaunis esine kansallissoittimemme. Tämä muistutukseksi myös kanneljärveläisille!

Soanlahti

Soanlahden vaakuna on minun suunnittelemani ja pääsin - sormet syyhyten - sen kohdalla erinomaisen hyvin toteuttamaan sitä hyvää ja heraldiikassa suositeltua periaatetta, jonka sanoi jo kuuluisa ruotsalainen heraldikko Arvid Berghman 1930-luvulla: "Mitä nimi on kirjoitettuna, sitä vaakuna on kuvana.". Katsotaanpa, miten se toteutuu tässä: Ylimpänä hopeisella kilvellä on sarja liekkejä ns liekkikoro-kuviona. Ne ovat sodan liekkejä ja viittaavat pitäjän nimen alkuosaan Soan- eli siis "Sodan-". Sinisen heraldisen hirsi-kuvion alareunassa on aaltoja, se puolestaan viittaa nimen loppuosaan -lahti. Sinisessä hirressä juoksee jänis. Selvä juttu - siinä viitataan Jänisjärveen, jonka rannoista merkittävä osa kuuluu Soanlahteen. Tässä on taas sanottava, että vaikka - kuten kuvassa näkyy - jänis on varsin "heraldinen" ja sopiva eläin vaakunoihin, sitä ei paljon ole käytetty. Sen käyttöä voi suositella.

Sortavalan kaupunki

Kunnan nimeksi riittäisi Sortavala, mutta kaupunki-titteli on tässä yhteydessä mainittava, koska ennen sotia Karjalassa, niin kuin muuallakin Suomessa, oli vaakunoita vain kaupungeilla. Poikkeus on yksi silloisista kauppaloista, Salo, jonka vaakuna on jo vuodelta 1902. Muilla kauppaloilla ja maalaiskunnilla ei ollut tuolloin vaakunaa.

Sortavalan kaupungin vaakunassa on kaksi peistä lippuineen ristissä. Nämä peitset ja niihin kuuluvat liput ovat Banér-suvun vaakunan kypäränkoristeesta. Sortavalahan perustettiin jo vuonna 1632, mutta alku oli kitulias ja uusitut kaupunginoikeudet perustamiskirjoineen se sai 1646. Sortavala oli keskuspaikkana siinä läänityksessä, joka 1651 annettiin kreivi Gustaf Adam Banérille ja tästä syystä Banérien kypäränkoristeen peitset lippuineen otettiin ensin kaupunginsinettiin ja siitä sitten vaakunaan.

Suojärvi

Viktor Mustikaisen suunnittelemassa Suojärven vaakunassa on "korpikuusia" ja eräs erityinen piirre. Suojärvi oli aikoinaan - ennen sotia - rajapitäjä ja sen kohdalla raja teki juuri tuon (tai aikalailla tuon...) näköisen kummallisen mutkan, joka tunnetaan Hyrsylän mutkana. Se saatiin heraldisin keinoin vaakunaan käyttämällä yhtä heraldista ns. koroa, rajaviivaa, joka ei ole suora, vaan koostuu yleensä joistain toistuvista kuvioista. Tässä on kahvakorosta otettu yksi "kahva" ja kyllä siitä hyvinkin Hyrsylän mutka mieleen tulee!

Hyrsylän mutkan synnystä on juttuja ja yhdessä niistä kerrotaan, että kun kerran rajaa vedettiin, juotettiin ensin Venäjän edustajat juovuksiin ja siirryttiin sen turvin huomaamatta itäänpäin. Sitten vähän aikaa kumpikin osapuoli oli selvinpäin, mutta sitten suomalaiset sortuivat vuorostaan ja rajaa työnnettiin länteen. Sí non è vero, è bene trovato. Se on italiaa ja tarkoittaa: Jos tuo ei ole totta, niin ainakin se on hyvin keksitty!

Uusikirkko

Uudenkirkon vaakunan suunnitteli aikoinaan taiteilija, rouva Salme Eriksson, heraldikko Olof Erikssonin vaimo. Se on hyvä vaakuna ja siinä on yksi erikoisuus, jota ei löydy muista karjalaisista pitäjänvaakunoista eikä muun Suomen kunnallisheraldiikastakaan. Tämä uniikki kuvio on verkonkutojan käpy ja se näkyy kilven tyvessä. Verkonkutojan käpy on hyvä - paitsi positiiviselta symboliikaltaan - myös siksi, että se on juri omansa näköinen eikä muistuta mitään muuta kuviota tai esinettä.  Ns naulakantainen apilaristi kilven yläosassa kuvaa yhtäältä pitäjän nimeä, toisaalta maataloutta.