Ruskeala

Ruskeala on Niiralan raja-aseman ja Sortavalan puolivälissä (matkaa kumpaankin n. 30 km). Jänisjärven länsipuolella, Tohmajoen ympärillä. Se rajoittui Sortavalan, Harlun, Pälkjärven, Kiteen ja Uukuniemen pitäjiin. Pinta-ala oli ilman vesiä 405 km2, suurin pituus 44 km ja leveys 20 km.

 

Kyliä oli 19: Haapavaara, Höksölä, Issakanvaara, Kaalamo, Kirkkolahti, Kollitsa, Kontiolahti, Kuljakko, Kumuri, Leppäselkä, Matkaselkä, Mähkönvaara, Otrakkala, Pirttipohja, Rajakylä, Ruisselkä (Kirkonkylä), Särkisyrjä, Vahvajärvi ja Uusi-Matkaselkä.

 

Ruskeala kuului muinoin rukoushuonekuntana Kiteen pitäjään ja mainitaan kappelina v.1677. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 se joutui Venäjän puolelle ja siitä muodostettiin yhdessä Pälkjärven Leppälahden kanssa uusi pitäjä. Vuonna 1918 liitettiin Ruskealan Kirkkolahden ja Kontiolahden kylät vastaperustettuun Harlun kuntaan ja Uuden Matkaselän kylä vuonna 1920 Kiteen pitäjästä Ruskealaan.

 

Ruskeala on pinnanmuodostukseltaan vaihtelevaa seutua. Tasankoja ei ole, vaan kukkulamaisemat ovat kaikkialla vallitsevina. Jyrkkiä nousuja ja laskuja ei kuitenkaan näe kuin harvoin. Metsät ja soistuneet painanteet ovat leimaa-antavina ja viljelysmaat vain siellä täällä antavat näille vaihtelua. 

 

Suuri osa pitäjää, varsinkin lännessä, on 50-100 metriä yläpuolella merenpinnan. Läntisimmässä perukassa ja itäisimmällä tienoolla kohoavat laajat alueet yli 100 metrin korkeuskäyrän ja huiput saavuttavat 150 metrin korkeuden. Ylin kohta, 165 m, on pitäjän pohjoiskärjessä Ilmakkalammin läheisyydessä.

 

Ruskealan tärkein vesiväylä on runsasvetinen Tohmajoki, joka alkaa Tohmajärvestä, juoksee Ruskealan pohjoisrajalla Ruokojärven läpi ja saa matkallaan useita sivujokia, jotka tuovat vettä pienistä järvistä. Niistä mainittakoon Matkaselän- ja Timoskanlammet, Matalalampi, Ätäskönlampi ja Pertjärvi.

 

Ruskealan itärajalla virtaa Kiteenjoki. Lähellä pohjoisrajaa se juoksee Siesmanjärven läpi ja muodostaa etelärajan lähettyvillä Ilmakosken. Pitäjän varsinaiset järvet ovat itäosassa. Niistä mainittakoon Vahvajärvi, josta vedet purkautuvat Ylä- ja Alalammen kautta Jänisjärveen. Jänisjärven pinta-ala on 204 km2 ja siitä kuuluu huomattavin osa Ruskealan kunnan alueeseen. Asutus jakaantui Ruskealassa kahteen osaan. Itäinen, joka käsittää Tohmajokilaakson ja sen itäpuolella olevat järvirikkaat seudut, oli verraten taajaan asuttua ja hyvin viljeltyä. Länsipuolisko sen sijaan oli harvaan asuttua, suurimmaksi osaksi saloseutua ja viljelysmaat pienet. Rautatie kulkee pitkiä matkoja autioiden saloseutujen halki. Vain Kaalamon aseman seutuvilla silmä kohtasi laajempia viljelysmaita ja tiheämpiä talosikermiä. 

 

Ruskeala on tunnettu marmorilouhoksistaan, jotka sijaitsevat parin kilometrin päässä kirkolta luoteeseen Tohmajoen varrella Otrakkalan kylässä. Ne perustettiin v.1767 Sortavalan kirkkoherran Samuel Alopaeuksen aloitteesta. Kaivoksista saatu Ruskealan marmori esiintyy samassa vuoressa kahdenlaisena, hienorakeisena ja tavallisesti tummajuovaisena dolomiittikivenä sekä keskirakeisena valkeana kalsiittikivenä. Kaivostyö on väliin ollut vilkasta ja väliin kokonaan pysähdyksissä. Työvoimana on entisinä aikoina käytetty myöskin orjia, joita tuotiin Venäjältä. Kuljetuskustannusten säästämiseksi kivet hakattiin määrämittoihin jo louhoksella Ruskealassa ja vietiin hevosilla Sortavalan pohjoispuolella olevaan Helylään laivattaviksi. Karjalan radan valmistuttua v. 1894 laivauspaikaksi tuli Sortavala. Ruskealan marmorista on rakennettu monia loistotaloja pääasiassa Pietarissa. Dolomiittikivestä tehtyjä ovat mm. Pietarin Marmoripalatsi ja Kasanin kirkko. Kalsiittikivestä tehtyinä mainittakoon entinen Yleisradion toimitalo Helsingissä Kasarmintorin laidassa. 

 

Pitäjän muista teollisuuslaitoksista ansaitsee maininnan Ilmakosken Villatavaratehdas. Se perustettiin v.1898, jolloin kosken varteen rakennettiin vähäinen kehruulaitos. Pariinkin kertaan se teki vararikon ja vaihtoi useasti omistajaa. V. 1910 tehdas paloi, mutta rakennettiin seuraavana vuonna uudelleen kivestä. Samalla sitä laajennettiin huomattavasti, liittämällä siihen kutomo ja hankkimalla uudenaikaiset koneet. Tehtaassa valmistettiin vuorihuopia, sarkoja, trikootavaroita ym., jotka kaikki myytiin kotimaassa.

 

Pitäjän maantieverkoston keskuksena on Ruisselkä eli Kirkonkylä. Länsiosan läpi kulki rautatie. Ruskealan asemina olivat Matkaselkä ja Kaalamo, joihin kumpaiseenkin on kirkolta matkaa 7 kilometriä. Matkaselän asemalta rautatie haarautuu Suojärvelle sekä Läskelään ja Pitkäänrantaan. Sieltä on myös pistorata louhoksille. Lähin satamapaikka oli Harlussa Jänisjärven rannalla oleva Hämekoski, jonne kirkolta oli matkaa 30 kilometriä.

 

Ruskealaisten virallisia sijoituskuntia olivat Polvijärvi, Kontiolahti, Liperi, Rääkkylä, Pielisensuu ja Joensuu.

   

Lähteet: Martti I Jaatinen: Karjalan kartat/ Karjalan Liitto ry./ 1997

Viiri: Karjalan Liitto ry. v. 2007

 
   

Ruskealan kartta

Ruskeala kuvina

Kartta ruskealalisten sijoittumisesta

Luovutetun Karjalan kartta

Vaakunan selitys

 
   

Paluu pitäjävalikkon